Vuodet vierii, lajit vaihtuu, mutta muija on rautaa

Hieman on vierähtänyt aikaa siitä, kun on tullut blogia viimeksi päiviteltyä. Uudet työkuviot pistivät betoniprinsessan harjoittelut aivan sekaisin ja kolmivuorotyöhön totuttelu vei aikansa. Ensin palattiin juurille saliharjoittelun parissa ja syksyllä 2017 kaveri sai houkuteltua Lohjalle Crossfitin kaveriwodiin kokeilemaan lajia. Myönnän kyllä omanneeni jonkin verran ennakkoluuloja lajia kohtaan, mutta voin ilokseni todeta olleeni täysin väärässä. Crossfitista saa varmasti eniten irti silloin, kun osaa säätää harjoittelun tehon ja määrän itselle sopivaksi ja oman kunnon mukaiseksi. Kuten kaikessa kuntoilussa, järjenkäyttö on tässäkin sallittu. Laji soveltuu kaikenikäisille ja kaikenkokoisille ihmisille ja porukassa treenaaminen on kivaa. Kisata ei tarvitse, mutta omaa kehittymistä on helppo tarkkailla ja treenit ovat monipuolisia.

Crossfitin kautta paluun teki levytankoharjoittelu ja vanhat tutut kaverit nimeltään tempaus ja työntö tekivät comebackin. Tammikuussa 2018 teinivuosien painonnostovalmentaja otti yhteyttä ja ehdotti painonnostolisenssin hankkimista ja osallistumista Mastersien SM-kisoihin Kalajoella huhtikuussa 2018. Ensin sanoin, että enpä taida, kun edellisistä kisoista on aikaa jo 22 vuotta. Mietin asiaa kuitenkin kokonaiset 3,5 minuuttia ja sen jälkeen ilmoitin, että selvä, lähdetään mukaan. Ja niin sitä taas mentiin. Mitä tulee urheiluun ja erilaisiin lajikokeiluihin ja lajeihin palaamisiin taidan olla harvinaisen helppo ylipuhuttava.😆


Kisat Kalajoella sujuivat hyvin, vaikka jouduinkin itselle harvinaiseen tilaneeseen, että painoa piti pitkin kevättä nostaa ylöspäin. Kotiintuomisina SM-kulta ja 3 kappaletta Suomen ennätyksiä. Itse saavutuksiin on tuloksellisesti vähän hankala suhtautua, kun painot tangossa eivät ole lähelläkään sitä luokkaa kuin juniorivuosina. Pääasia kuitenkin on, että homma on kivaa.

Kalajoen Masters SM 14.4.18

Nyt suunta sitten kohti kesän 2019 EM kisoja ja sinne tähtäillään mitalinkiilto silmissä. Painoluokkiin on kuulemma tulossa joitakin muutoksia ja muutoinkin tein päätöksen siitä, että painoluokkien kanssa en ala kikkailemaan. Siinä sarjassa nostetaan, minkä vaaka kisa-aamun punnituksessa ilmoittaa.

Kuvia valitettavasti nyt en onnistunut lisäämään tähän postaukseen. Nörtillä on aivodata ihan jumissa, niitä luvassa matkan varrelta myöhemmin kun vain älyän miten se homma taas täällä blogin puolella saatiin pelittämään.

Aurinkoista kesää just sulle! Tää täti vetää punttikenkää jalkaan ja aloittaa työt raudan parissa 😜

~Marja~

Ps. Edit lisätty kuva, mutta jätetty kasa kirjoitusvirheitä 😲🤔🤣

Kesän summausta ja ajatuksia syksyn lehtikasojen keskeltä

Hetki on päässyt vierähtämään siitä, kun on tullut blogia päivitettyä. Kuitenkin Veteraanien SM-kisat sujuivat käsikirjoituksen mukaan, vaikka tuloksellisesti taso ei omalla kohdalla päätä huimannutkaan. Ensimmäinen ulkoratojen veteraanimestaruus on taskussa ja ehkäpä ensi vuonna niitä metsästetään taas lisää. Toisaalta ensi kesänä voisi ottaa agendalle vaikka useamman lajin. Veteraanikisojen suhteen varsinkin nuorempi veteraanisarjoihin jo ikänsä puolesta pääsevä porukka ei kuitenkaan tahdo kisoihin löytää. Osittain siihen vaikuttaa varmaankin veteraani-sana. Mehän ollaan vielä nuoria ja notkeita ja kaikkea siltä väliltä. Veteraani- sana kuulostaa hieman vieraalle pikkaisen reilu 30-vuotiaan korvaan. Olisi kyllä huikeata saada mukaan entisiä huippu-urheilijoita ja junnuvuosien kilpakumppaneita. Otettaisiin mittaa toisistamme aivan kuin silloin joskus aikoinaan, kun oikeasti oltiin vielä nuoria ja notkeita.

 

   Veteraanien SM-kisat, Kajaani 2013

 

Toukokuun alussa kausi näytti vielä saavan räjähtävän startin. Kauden ensimmäisissä kisoissa kuula lensi jo lukemiin 13.36 ja näytti siltä, että kesän Kalevan Kisoja ajatellen kunto on kovassa nousussa. Työpaikan vaihto vaikutti kuitenkin kesän suunnitelmiin ajateltua enemmän. Keskittyminen treenaamiseen ja urheilun kannalta olennaisiin asioihin hajosi. Myös kolmivuorotyön sovittaminen harjoittelun kanssa yhteen on ollut yllättävän haastavaa. Yövuorojen jälkeen harjoitteleminen ottaa ainoastaan pumpun päälle ja lepoa on annettava elimistölle enemmän kuin päiväpainoitteisen työn yhteydessä. Myös oma kroppa meni kesällä jonkin sortin yliväsymystilaan. Omassa innostuksessani en malttanut syksyllä pitää minkäänlaista ylimenokautta ja väsymys yllätti sitten kesken kesän. Syksy onkin sitten mennyt melkoisten käynnistymisvaikeuksien keskellä painiessa. Peruskuntokautta on pitänyt aloitella useaan otteeseen, mutta en millään tunnu saavan harjoittelurytmistä kiinni. Viimeisten viikkojen aikana kuntosali on ollut täysin vieras käsite ja treenit ovat sisältäneet ainoastaan koris- ja salibandytreenejä ja kevyitä kävelylenkkejä muutaman kerran viikossa. Motivaatio on ollut kyllä enemmän kuin hukassa, mutta jos ensi kesänä meinaa kisoja kiertää, niin nyt olisi korkea aika kaivaa se treeni-ilo esiin ja alkaa tekemään töitä kropan virittämiseksi parempaan lyöntiin. Se mikä edelleen on positiivista, on se että mitään vammoja ei ole. Näin terveenä olen saanut olla viimeksi 14-vuotiaana, joten sen suhteen ei ole fyysisiä rajoitteita harjoittelun suhteen.

 

Katsotaan mitä syksy ja talvi tuo tullessaan, toivottavasti se harjoittelun ilo löytyy uudelleen ja ensi kesänä kentillä tavataan taas.

 

 

 

<3 ~ Marja

Kalevan Kisat 2013

Nonnii, kisat on käyty ja lopputulema oli hieman sitä mitä kesän vaikeudet ovat ennakoineetkin. Verryttelyssä tekeminen tuntui hyvältä ja rennolta verraittain edeltävään viikkoon. Kaksi ensimmäistä karsintakierrosta kokeilin poikkeuksellisesti työntää ilman selän tukia, mutta itse työnnöt menivät sormista läpi. Kolmannelle kierrokselle tuki paikalleen ja sellainen perusrunttaus tulokseen 12.22 ja sijoitus 14. Tekeminen ei sinällänsä tuntunut huonolle paahtavasta helteestä huolimatta, eikä "mummo" edes jännittänyt karsintaa ihmeemmin. Tekniset vaikeudet toki jatkuivat edelleen edeltävän kuukauden malliin, eikä kehon voimaa saa kunnolla työnnön taakse. Ei tässä syytä ole tasajalkaa riemusta pomppia, sillä kesän parhaalla tuloksella olis finaaliin päässyt tänäkin vuonna. Eipä siinä, rahkeet eivät naisella riittäneet kisassa yhtään sen enempään kuin mitä tulos kertoo, mutta ei kisa harmittamaan jäänyt. Ensi vuonna uudelleen ja toivon mukaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin tänä kesänä :)

 

 

Kisan jälkeen pohdiskelimme kuulanaisten kanssa Kalevan Kisoihin ja urheiluun ylipäätään liittyviä asioita. Totesimme, että 12 metrin tuloksetkin vaativat jo treenaamista ja jos se olisi niin helppoa, niin voisi kuvitella näitä 12 metrin työntäjiä löytyvän Suomesta satamäärin. En olisi pari vuotta sitten ylipäätään ikinä kuvitellut enää työntäväni kuulaa kilpailuissa saatika sitten Kalevan Kisoissa, vaikka siitä entisten kilpakumppanien kanssa vitsiä heiteltiinkin. Viime kesänä ensimmäisten treenien aikaan en todellakaan uskonut siihen, että minulle olisi edes fyysisesti mahdollista päästä takaisin kunnolliseen kisakuntoon, mutta kulunut vuosi on osoittanut ainakin sen, että mikään ei ole mahdotonta, jos vain jaksaa tehdä töitä suunnitelmallisesti tavoitteidensa eteen. Omalla kohdalla pakka ns. hajosi kesän aikana, mutta turha sitä on lähteä sen kummemmin selittelemään, ei muuta kuin leuka rintaan, häntä ylös ja kohti uusia pettymyksiä tai sitten vaikka onnistumisia.

 

Ensi syksyn ja talven aikana alkaa työ kohti ensi kesää ja parempia tuloksia ja toivon mukaan tasoa saadaan nostettua ensi kesään mennessä taas ihan uusiin ulottuvuuksiin.

 

Kiitokset kaikille tuesta ja tsemppauksesta, matka sohvan pohjalta KK-rinkiin on ollut jo ihan mieletön kokemus viimeisen vuoden aikana ja jatkoa on myös luvassa.

 

Stay tuned - Stay tanned ;)

 

<3 Marja

 

Viikko aikaa H-hetkeen

 

 

 

 

Kappas, hetki on ehtinyt vierähtää edellisestä blogipostauksesta, joten päivitellään nyt sitten viimeisimmät kuulumiset kesältä. Viikko olisi aikaa Kalevan kisojen karsintaan. 21 naista on ringissä mukana ja vain 8 pääsee illan finaaliin. Oma tekeminen on ollut kesäkuun melkoisen tuskaista. Uusi vuorotyö, juminen kroppa ja tekniset murheet työnnön tekniikan kanssa ovat kiristneet päänuppia ajoittain jopa lähes kohtuuttoman paljon. Kropalle on annettu hierontaa ja lepopäivien määrää lisätty. Tehoja tuntuu olevan yläkropassa, mutta jalat toimivat näemmä joka toinen päivä tai silloin kuin niitä sattuu huvittamaan. Kintun rotjakkeet eivät siis tottele aivojen käskyjä, mokomatkin puujalat!

 

Yläkroppa pelittää - alakroppa jäkittää

 

Kesäkuun PM-kisojen jälkeen pidin siis lähes kuukauden kilpailutaukoa. Viime viikonloppuna kisailtiin sitten taas ja Espoossa pallo lävähti lukemiin 12.97. Tasaisuudesta ei päivien suhteen ole tietoakaan. Huono päivä kun sattuu ja teknisesti menee poskelleen, niin tulos on alle 12 m. Hyvä päivä ja ajoitus kohdilleen, niin sitten ollaan yli 13m. Kalevan Kisojen odotus-arvot eivät omalla kohdalla ole ennakkoon kovinkaan suuret, mutta on tosi hienoa päästä kentälle 13 vuoden KK-tauon jälkeen nauttimaan kisojen ilmapiiristä ja kyllä mä kaiken sen peliin laitan mikä kropasta irti lähtee, meni sitten syteen tai saveen. Joten vapise Vaasa, Here I Come!  

Veteraanien SM-kisat
Pidetään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Kajaanissa. Oikeastaan kesäkuun aikana kävi enemmän kuin selväksi, että Veteraanien SM-kisat ovat tälle kesälle ne kauden pääkisat ja Kalevan Kisojen suhteen tuloksen tekeminen saa odottaa huippukunnossa ensi kesään. Syksylle ja talvelle on tiedossa muutoksia treeneihin voimaharjoittelun suhteen ja kehonhuolto järjestyy Nummelassa säännöllisin kinesioteippauksin ja urheiluhieronnoin.

    "elämä on kuin banaani, johon kaikki apinat eivät ylety"

 

 

Kiitokset jo tässä vaiheessa vuotta kaikille teille, jotka olette seuranneet kesän kulkua ja saa Vaasassa tulla kannustamaan. Siellä on luvassa kaiken kaikkiaan hieno urheilutapahtuma upeissa puitteissa, eli kentälle marsmars! Naisten kuulan karsinta siis perjantaina 26.7 klo 11.35. Minäkin olen siellä, mikäli mahdun seuran edustusasuun, sovittamatta on vähän hankala tilata itselleen sääntöjen mukaista varustusta :P

 

Pitäkäähän peukkuja!

 

<3 Marja

 

Uusia vertailukuvia - verta, hikeä ja peräsuolenpätkiä

Moro,

Sadepäivän kunniaksi päivitellääns blogia taasen. Kevään toinen flunssa alkaa vihdoin ja viimein taittua, onneksi. Alkoikin jo vähän hermoja kiristellä tuo jatkuva rykiminen ja kakominen. Nyt on kuitenkin taas päästy treeniin kiinni ja hyvä niin :)

 

Treeniksellä tuli otettua muutamat fotot eilettäin ja kun pistää vertailukuvan kanssa vierekkin, niin johan se on itsekin myönnettävä, että on nainen ihan himpun verran muuttunut. Itsellä oma kehonkuva tuntuu olevan vieläkin hieman hukassa, kun joka päivä sieltä ne samat silmät peilistä hampaita pestessä vastaan katsoa tapittavi.

 

2013 ja 2010

 

 

Treenit sujuu hyvin, tosin tekniikkatreeneissä on ollut aika tuskaista. Meinaa olla vähän jumista tekemistä, eikä asiaa ole helpottanut se, että yövuorosta lähtiessä sunnuntai-aamuna tein ns. Taina Kolkkalat avainnauhan rautaklipsulla ja kävi ns. käteenvetotapaturma, (vrt Fort Boyard, Poliisit vs. Hunksit :D ) jonka seurauksena heittokäden etu- ja keskisormeen tuli syvät viiltohaavat. Onneksi ei kuitenkaan pahempaa jälkeä tullut, eikä haavat tulehtuneet. Ensisilmäyksellä sormet näyttivät siltä, että ensiapuun pitäisi tikattavaksi lähteä.  Pari päivää vedetään nyt vielä vähän kovemmalla sykkeellä ja viikonloppuna höllätään ja ensi viikon tiistaina olisi sitten taas kisaa tarjolla.

 

 Voima alkaa tarttua

Kovan treenin jälkeen jaksaa kuitenkin vielä naurattaa

 

Mukavaa kesän alkua just sulle, nautitaan aurinkosta ja lämmöstä koko pitkän talven edestä:)

 

~Marja





Levikset repee ja rampa kalkattaa

Nonnii. Viikonlopun kisat menivät yli odotusten. Oon tässä jo muutaman kuukauden jauhanut siitä, että kyllä se 13 metrin kunto on jo jyvällä ja että sellaista kunnollista suoritusta ei vain saa teknisesti tehtyä. Sunnuntai-aamuna pohdiskelin pitkään lähdenkö kisoihin vai menenkö suoraan töihin, kun kurkussa nipisteli jonkin sorttinen kaktus. Jalat tuntuivat kuitenkin hyvältä ja ajattelin, että pitäähän se nyt käydä kokeilemassa mikä on päivän tekemisen taso.

Itse kisaan tein muutosta aiempaan nähdän vartalotuen osalta. Olen tähän asti pyrkinyt suojaamaan selkärankaa täysivauhtisissa työnnöissä painonnostovyöllä, kun olen itse ollut sitä mieltä, että ei keskipakki vielä jaksa kantaa täysivauhtisissa lajisuorituksissa. Viimeisissä treeneissä vedin kuitenkin työnnöt jo elastisella vyöllä ja saman vyön otin käyttöön itse kisassakin ja voin kertoa, että kyllä kannatti. Punttivyö estää lantion luontaista liikerataa työnnön loppuvaiheessa, joten nyt kun liikkuvuutta tuli lopputyöntöön rutkasti lisää niin mittanauhaa saatiinkin venyttää jo aivan eri lukemille kuin tähän asti on totuttu. Tähän asti kevään paras tulos oli 12.71 viikon takaa, nyt uusi "enkka" kirjataan numeroin 13.36. Sarjakaan ei ollut huono, useampi yli 13 metrin siivu mahtui kisaan mukaan, mikä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut pelkkä onnenkantamoinen vaan aito tason nousu. Talven aikana tehty työ alkaa siis hiljalleen kantaa hedelmää!

Jippajee!

Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että muutaman kerran on mielessä talvikauden aikana käynyt ajatus siitä, että pystyykö niin pitkän tauon jälkeen nostamaan itseään realistisesti takaisin omalle huipputasolle. Nyt tehdyt tulokset kertovat kuitenkin siitä, että on se mahdollista ja on tehty talven aikana oikeita asioita ja luotto omaan osaamiseen treenien sisällöissä ja rytmityksessä vahvistuu entisestään. Positiivista on myös se, että huolimatta loistavasta tasonnostosta edes tuo 13.36 työntö ei osunut nappiin ja selkeästi "epäonnistuneella" työnnölläkin pystyi puhkaisemaan 13 metrin kalkkiviivan. Eli vieläkin on varaa parantaa tästä tuloksesta jo nykykunnossakin ja tietenkin harjoittelua tehdään sillä mentaliteetilla, että 2,5 kuukauden päästä pistetään kuula vieläkin kauemmaksi pönkästä. Omaan henkilökohtaiseen ennätykseen on matkaa nyt 91cm, oliskohan vielä mahdollista siirtää se historian kirjoihin, jos ei tänä niin sitten seuraavana kesänä? Lisämotivaatiota tekemiseen antaa myös tieto siitä, että naisten kuulantyönnön kaikkien aikojen tilastoissa olen tuloksellani 14.27 sijalla 48 ja edelläni on mm. muuan Tiina Lillak tuloksella 14.31. Minut on niin motivoitu ;) Tosin eräs kaveri totesi, että "Marja sulle toi Lillakin kuulaennätys on ihan pala kakkua, mutta koitapa lyödä sen keihäsenkka" Meikäläisen keihäänheittotaidot tietäen tuli iso iloinen LoL ja päälle hieman huutonaurua :D

Jotta homma ei menisi minkään sortin leijumiseksi, niin palataan nyt sitten taas tähän hetkeen. Se sunnuntai-aamun kaktus kurkunpäässä eskaloitui sitten jälleen kerran flunssaksi. Eilinen meni jo lepäillessä ja juuri äsken mietiskelin, että pitäiskö tehdä keskikroppaharjoitus kotioloissa. Päätin kuitenkin tarkistaa kropan lämmöt ensin ja totesin mittarin näyttävän lukemia 37,5 eli treenit saavat tältäkin päivältä jäädä väliin. Tällä viikolla oli tarkoitus vetää kova treeniviikko, mutta näillä näppäimin treeneihin pääsyä joutuu vielä hetken odottelemaan. Tosin nyt tämän joutoajan voi käyttää kesän kilpailukalenterin suunnitteluun sekä treeniohjelmien sisältöjen fiksaamiseen. Toivotaan, että nämä flunssat nyt saisivat väistyä kesän tieltä ja pääsisin tekemään nousujohteista treeniä suunnitelmien mukaisesti.

Kesällä on tarkoitus kisata kohtalaisen paljon, jotta tekemiseen saisi kisatilanteisssa rutiinitason suorittamisen kohdilleen. Seuraavat kisat on kalenteriin merkitty 28.5 Turku ja 30.5 Helsinki. Hyvällä alulla ollaan tämän tulevan kesän suhteen ja toivotaan että nainen pysyy ehjänä ja ilman suurempia sairasteluja, niin saadaan tuota tulostasoa hiljalleen hilattua ylöspäin :)

kevättervrrrrrrrrveisin,

Marja

Kausi on korkattu - kohti kesää

Kesä se on suomalaisen yleisurheilijan parasta aikaa. Kisakausikin on nyt avattu viime viikonlopun Espoonlahden heittokisoissa. Lauantaina tekeminen oli vähän sitä sun tätä, enimmäkseen tätä. Taisi olla sarjassa kaksi tai kolme mitattua tulosta, mutta tuloksena kuitenkin uuden uran ennätys 12.49.

Sunnuntaina oli sitten pikkaisen parempi päivä. Kuudesta työnnöstä 5 kierroksella tulos, nyt tulee ulkomuistista, mutta sarjassa oli suurinpiirtein tulokset näin : 12.47,12,48, 12.71, 12,67, 12,68, X eli jokainen mitattu työntö oli pidempi kuin hallikauden paras tulos. Ihan kohtalainen kauden avaus siis. Tulevana kesänä on tarkoitus kilpailla aika paljon, jotta tekemiseen saa ihan uudenlaista rutiinia kisatilanteessa. Seuraavan kerran rautapallo saanee kyytiä Espoonlahdessa tulevana lauantaina ja 28.5 on matka Turkuun, jossa käydään tilastopajacupin 1. osakilpailu. Kesäkuussa kisataan ainakin Järvenpäässä, Kuortaneella, Punkalaitumella ja Kyröskoskella ja mahdollisesti myös Turussa ja joissain pienemmissä kisoissa.

Olen hieman tuskaillut lopputyönnön kanssa. Teknisesti työnnöt kippaavat lopussa vasemmalta läpi ja saatto ei mene ns. loppuun asti, eikä voima suuntaudu kunnolla eteenpäin. Se mikä on positiivista, niin jaloissa ja käsissä tuntuu olevan puhtia, ainoa joka antaa vielä periksi on tuo keskikroppa-osasto, eli tiedossa on mihin tullaan panostamaan harjoittelussa. Itse lajiharjoituksia on myös tarkoitus tehdä määrällisesti paljon, toki omaa kroppaa kuunnellen, näin vanhemmiten tahtoo olkavarren lihakset väsyä ja kipeytyä tekemisestä, niin ei sitä pysty ringissäkään hillumaan sellaisia toistomääriä kuin lapsena.

Mutta kaiken kaikkiaan hyvillä mielin kohti kesää, kauden aloitus on bueno ajankohtaan nähden ja kesän aikana on tavoitteena hilata se mittanauha metrillä eteenpäin tämän hetken tekemisestä :)

Pitäkeepä peukkuja,

Marja